if i get a little prettier can i be your baby?

Se tunne ku sä aamulla avaat hesarin ja ensimmäisellä sivulla on sun ihastuksen kuva. Ja kun sä luet sen artikkelin, sä oot melkeen kyynelissä ku huomaat kuinka sydämmellinen ihminen se on. Mun on pakko saada N ittelleni. Toi kuullostaa kamalalta mut oikeesti, mä en kestä fysiikan tunnilla ku se istuu mun vieressä, tai ok sillee et meidän pulpeteis on iso väli mut silti mun keskittyminen fysiikkaan menee ku vaa tuijotan sitä. Luoja mun on PAKKO laihtua, oon liian lihava seurustelemaan.

Mua ahdistaa. C on supersuosittu ja mun ainut hyvä kaveri. Mä oon... sosiaalisesti rajottunu? Kyl mä ihmisten kanssa juttelen ja näin, mut C tuntee joka toisen ihmisen ja niiden elämäntarinan ja kuuluu johonki koulun eliittiryhmään. En tiiä kuinka pian C hylkää mut, mut musta tuntuu et mun pitää tehä se ite aika pian. En mä ainakaa usko et se kestää mua pitkään. En mäkää kestäis, angstaan ja en jaksa bilettää. En usko et meen ees jatkojen jatkoille, en haluu juoda ja tyhmä olla siel vaa selvinpäin. C hyötyy musta vaan sillon ku näytän sille kotiläksyt, ei sen tarvii ees tehä niitä. 

Muutenki mulla menee nyt vähä heikosti. Mulla on ekalle lukiovuodelle enää 27 kurssia. En usko et pääsen fysiikasta tai matikasta läpi ekassa jaksossa. En oo vieläkää hankkinu unilääkkeitä. A ei oo enää mun kaveri. Tai en tiiä. Me ollaan oltu niin monta vuotta iha erottomattomat ja nyt sillä on kaikkee muuta. A on nykyään täydelline, sen iho, se on laiha ja sil on kiva tyyli. Ja se on fiksu ja hyvässä lukiossa. En yhtää ihmettele et se ei haluu jutella enää mun kanssa. Oltii leffassa sillo sunnuntaina ja se oli tosi awkward, ku oltiin tunti kahvilassa ja kokeilin vaa pakkokeksii jotai kysymyksiä siltä ja se meidän keskustelu oli nii väkinäistä. Nytki sillä ja sen toisella kaverilla on jotku ihan omat jutut meidän kolmen yhteisessä whatsapp ryhmässä. En ees yritä kysyy mistä juttelette ja pääsenkö mukaan. En mä ikinä pääse