Mä vietin tosi onnellisen lapsuuden. Mulla oli aina kaikki hyvin, siis oikeesti olin kiltti lapsi ja mulla oli aina kavereita ja mun vanhemmat oli hyvässä työssä eikä dokannu tai mitää. Ok, ne eros kun olin yksvuotias, mut en muista siitäkään mitään.
Jo ekaluokalla mulle matikka oli sellane aine jota en tajunnu sit ollenkaa. Ja muutenkaa en oo ikinä ollu mikään kympin oppilas, vaa aina tuonu jotai seiskaa tai kasia kotiin. Lisäks ala-asteella olin jo tosi usein omissa maailmoissani. Mulla on ollu koko lapsuuteni jotai mielikuvitushahmoja ja maailmoita joita oon sit rakentanu itekseni. Yksinolo ei oo ollu mulle ikinä mikään ongelma, varmaa johtuen siitä et oon Maman puolelta ainut lapsi ja faija sai seuraavan lapsen vasta kun olin 7.
Joskus ala-asteen puolvälissä meil oli sellane opettaja jota vihasin, en muista miks, mut siis koko meidän luokka oli sitä vastaan. Luin joskus vuos sitte jotain sen palautelappuja, joista kävi ilmi tää mun ei-niin-ihana puoli. En suostunu kuulemma kuuntelemaan sen ohjeita, pidin mykkäkoulua sille ja mulla oli kuulemma jonkintyylinen asenneongelma. Tällänen ihminen oon edelleen. Mun vanhemmat on antanu periks mun kanssa nii monessa jutussa, et jos en tykkää ihmisestä nii näytän sen erittäin selvästi sille. Mulla on superhyvät käytöstavat ja oon kohtelias jos siedän ihmistä. Jos en tykkää ihmisestä nii se on iha avointa sotaa tai mykkäkoulua.
Seiskaluokalla se kaikki sit alko. Mulle tuli joku ihana teiniangstikausi jollon viiltelin, angstasin ja kokeilin laihduttaa ja kokeilin oikee pakottaa mun kaverit vihaamaan mua. Tää varmaa liitty jotenki siihe et muutettiin enne kun kasiluokka alko ja olis ollu helpompaa jos ne vihais mua siellä. Ei se oikee onnistunu, tosin katkasin kaikkiin paitsi A:han kaikki välit.
Kasiluokalla kaikki hajos käsiin, mun todistuksen KA tippu yli numerolla, lähete polille, masennus ja bulimia. Lihoin jonkun 10 kiloa ihan hetkessä, vaikka käytännössä oksensin kaiken syömäni ulos. Se oli aika kauheeta aikaa, en ymmärrä miten A kesti mun ikuisia viestejä siitä et 'mä kuolen' 'en pysty' 'mä haluun pois APUA'. Sit kasiluokan viimesellä neljänneksellä vaihdoin takas mun vanhaan kouluun ja olin niin onnellinen. Tosin se oli tosi awkward ku en ollu vastannu kenenkää paitsi A:n viesteihin melkeen vuoteen, mut en tiiä mut arvaan, et A oli puhunu niille jotai ja sanonu et pitää turpansa tukossa. Mun keskiarvo nous parissa kuukaudessa yli numerolla.
Ysiluokan kevät oli ihanaa aikaa. Mulla oli kavereita ja menestyin koulussa ja liikuin ja en syöny ikinä yli 1000kcal. Laihduin ensimmäistä kertaa silleen kun olin aina haaveillu laihtuvani. Oksentelin sillontällön mut masennusta etc. shittii ei ollu todellakaa.
Sit mulle tuli joku romahdus. Taisin ottaa liikaa paineita siit et saisin kymppejä, vaikka en oo koskaan ollu kympin oppilas, aina enintää vahvan kasin. Siin keväällä siis mun numerot tippu kutoseen ja aloin taas oksentamaa. Ja se oli aika pelottavaa. Oksensin jonku kuus kertaa päivässä, vaikka en olis syönykkää nii pelkäsin et mun sisällä olis jotai oksennettavaa. Sit toukokuun lopussa se vähä heikkeni, ku parikertaa oksentamisen aikana en meinannu saada enää happee ollenkaan.
Ja kesäkuussa paino oikee kiisi nousuun. Olin keväällä laihtunu kivasti mut sit menin New Yorkiin ja lihoin varmaan 6kg viikossa. Olin sallinu syömisen ittelleni siel mut mun olis pitäny laihduttaa sit ku pääsen takas kotii. Nii ei käyny vaan ahmin koko kesän ja en uskaltanu oksentaa.
Nyt oon lukiossa, pelkään romahdusta ja sitä et syön liikaa.
Luonteeltani mä oon aika kamala. Mä oon superhyvä valehtelija ja esitän aina tosi kilttii tyttöö vaikka puhun paskaa kaikista. Mä en myöskää luota kehenkään ja se on tosi tarkkaa et vaikka saatan avautuu tosi paljon, nii loppujenlopuks se asia ei oo mitenkää merkittävä mun elämästä. Lisäks jos musta tuntuu et, jos joku ei tykkää musta nii katkasen välit ennen ku se ehtii ettei vaan muhun sattuis. Mä myös suutun helposti koska oon tottunu saamaan kaiken minkä haluan kotona. Tää on tää rikkaan ainoon lapsen syndrooma.
Silti jostain syystä mulla on kavereita melkee liikaaki?
Täst tuli ny tosi tyhmä, oon kirjottanu tätä pari viikkoo aina sillee pikkasen kerrallaan. No julkasen tän silti, vaikka tää on tosi sönkkö
No comments:
Post a Comment