Sunday, September 15, 2013

do you know why i lose weight?



You know my name, not my story on musta aina ollu naurettava luuserien lause. Mut tähän se toimii. Oikeesti, ymmärrän että painoindeksillä 19 mä olen normaali. Mun ei olis pakko laihduttaa. Mut mun perhe antaa tähän laihdutusrumbaan ihan hyvän motivaation tietämättä sitä itekkään. 
Nyt puolet teistä kuvittelee et mun mutsi ja muu suku on jotai fitnesshirmuja jotka huomauttelee mun painosta. Päinvastoin. Mun mutsi on lihava. LIHAVA, se ei voi ostaa esimerkiks H&M:stä normaalia toppia ku koot loppuu kesken. Se syö ihan terveellisesti, mut liikaa. Siis oikeesti sen rasvan määrä ja annoskoot mitä se tekee sais kenet vaan lihoomaan. Lisäks sil on periaate et ruokaa ei heitetä pois. Et jos se on mulle pienenä laittanu ison annoksen nii sehän sitte syödään kokonaan. Nykyään sama juttu, jos se sais päättää mut pistän vastaan . Aika normaali päivällinen/lounas meil kuluu näin (käytän esimerkkinä tän päivän lounasta) :

Mutsi tekee ruokaa keittiössä ja kutsuu mut syömään ja kun tuun alas mun lautasella on 250g paistettua lohta ja salaattia jossa on juustopaloja. Sit mutsi menee keittiöön hakee esim. laseja ja otan osan ruuasta ja piilotan ne jonnekki, tänään esimerkiks mun uggeihin. 
Ruokailu alkaa ja syön pienen osan ruuasta kunnes laitan haarukan ja veitsen sillee et kiitos riittää
Mutsi: hei sun on pakko syödä kyl lisää, toi ei riitä mihinkään
Elle: oikeesti se annos oli VALTAVA
M: ei sun ihan kaikkee oo pakko syödä, mut et sä oo kun vähän maistanu
E: mä oon syöny oikeesti tästä jo tosi paljon ja oon ihan täynnä
M: sä syöt kyllä ihan liian vähän nyt
E: nii just joo varmaa, mut tiiätkö mitä mä nään? et sä syöt hitosti liikaa.
M: (hiljenee hetkeks) no syö tää sit iltapalaks
E: joo tottakai

Koulussa oon kunnon ruokapankki, ku mutsi aina pakkaa mulle eväitä kouluun ja ne on aina iha järkyttyneitä jos mulla ei oo kaikkee ruokaa mukana. Perjantaina L söi kokonaisen tuc-keksipakkauksen. Tai melkeen, sanoin et olin syöny jo tarpeeks, ku C oli syöny siit muutaman. Siinä se sit mättö niit keksejä kaksin käsin ja onnistu silti olemaan ihanan hurmaava ja täydellinen. Ei vaan oo reiluu.

Nojoo sit on mun isoäiti. Oon jo ollu pitkään sitä mieltä et lihavuudesta johtuvat leikkaukset on ihan sairasta maksaa valtion rahoilla, koska se on oma ongelma. Mihis mun isoäiti sit viime vuodenvaihteessa pääty? No just nii, lonkkaleikkaukseen valtion rahoilla. Ja se lonkka oli menny paskaks vaan sen sairalloisen ylipainon takia. Se ihminen on ollut kunnossa jossa se kävelee 10 metriä hitaasti ja vaikuttaa maratonin juokseneelta ihmiseltä. Hyi vittu.

Nii, sen jälkeen ku on oppinu tuntemaan mun mutsin ja isoäidin nii on melko motivoitunu laihduttamaan. Mä en IKINÄ haluu joutuu tilaan jossa kumpikaan noista henkilöistä on. Oon tehny ittelleni lupauksen, et jos musta ikinä mahdollisesti tulis lihava (ok oon tehny lupauksen et must ei tuu läskii) ja mulle tulis sen takii sairaus nii maksaisin sen ihan ikiomilla rahoillani, koska eikohä valtionvelka oo ihan tarpeeks suuri ilman lihavuudesta johtuvia leikkauksia.


nii ja nimeltämainitsemattomalle henkilölle
en löytäny naamapalmuu, mut eiköhä puu kelpaa <33


1 comment:

  1. olet todella kaunis! varmasti paremman näköinen kuin Carmen. tää sun blogis innoittaa minuakin laihduttamaan, saan tosi ison inspiksen täältä! <3 kiitos siitä. toi sun suosikki thinspokuva on myöskin mun suosikki, ihan mahtava <3

    ReplyDelete