i was so close

Se oli niin lähellä. NIIN lähellä et olisin kerranki onnistunu tavotteessani. Olin syöny muutaman porkkanan, yhen mandarinin ja palan kurkkua. Mulla ei ollu ees nälkä. Sit samalla ku katoin hawaji 5-0 nii jostain syystä tein ittelleni leivän, kurkkua päälle ja söin sen. En tajunnu mitään ennen ku se oli jo mun vatsassa. Mä en ymmärrä iteeni. Se oli 100 ylimäärästä kaloria. 100 VITUN TURHAA KALORIA. Enkä ees ollu salilla. Okei huomenna kaks kertaa salille. Liikassa ja koulun jälkeen. Carmen on samalla liikkatunnilla ku mä. Oh god, se pitää mua varmaa liikkuvana ihrasäkkinä. En vieläkää ymmärrä miten ihminen voi olla sellanen. Niin täydellinen ja ihmeellinen.

Muhun sattuu kun Carmenilla, J:llä ja C:llä on jotai omii juttuja. Oon mukana, mutta ulkopuolinen. Tai hengaan niiden kanssa enkä luusereiden, mut niil on iha omat naurut ja mä tuijotan jotai blogii ja vilkuilen Carmenii samalla. 

Aihe josta valitan tasasesti joka postauksessa. Koulu. Oon aika lähellä burnoutia. Mun energia ei riitä kouluun, salille ja läksyihin. Kahteen ehkä riittäis, mut noi kolme on liian paljon. Ja salia en jätä pois. Mulla oli tänää matikan yksityisopetus ja oh my, se väsytti multa iha tajun kankaalle. Huomiseks äikkään pitäis olla kirja luettuna. Valitsin jonkun jonka oon jo lukenu ja selaan sen dösässä. En tiiä miks ees kirjotan tätä tekstiä. En saa unta ? Kai, ehkä mun pitäis ees yrittää nukkuu, viimeyönäki alle 5h.