Kaikki jotka tuntee mut tietää et käytän tota otsikon quotee ihan kaikkialla. Se on mun suosikki ikinä. Mut mä oon alkanu nyt epäilemään tätä. Opinko mä oikeesti ikinä mitään? Mä pysyn ihan samana. Mä toistan omia virheitäni joka päivä. Mä haluan muuttua, laihtua, olla ahkera ja silti jatkan tätä laiskottelua.
Niin siis tosiaan, ihan oikeesti ahmin eilen. Mä oon oppinu niin usein sen et ruoka ei tuo mulle onnea, se ahdistaa, se sattuu, se tekee musta ruman. Silti söin about 1000 kaloria ihan hetkessä. En ymmärrä. En tajuu, näin käy aina ku ahmin. Siis makasin koko loppuillan sohvalla ja pidin mun vatsasta kiinni ja itkin ja kiljuin. Se vaan sattuu, se sattuu nii paljon. Ei mun vatsa toimi ku ahmin. Se menee ihan sekasin.
Tavallaan huojentavaa et lihoin 'vaan' puol kiloo eli oon 58,1kg. Se on sairas paino, ihan sairas, mut niiden eilisien leipien jälkeen tää on sillee ihan okei, koska tiedän et jos paastoon tänään ja sunnuntaina nii saan ne kilot pudotettua nopeesti. Ja oon nyt niin motivoitunu, koska tarviin uusia vaatteita ja oon nyt täysin ostoslakossa ennen kun oon 56kg.
No jotain oon oppinu. Olemaan oksentamatta. En osaa sanoo onko se paha vai hyvä asia. Ahmimisen jälkeen oon aina aikasemmin oksentanu, mut viime kevään, sen tukehtumisen tunteen jälkeen en vaan enää pysty siihen. Olis ollu aika helpottavaa jos olisin saanu puolet niistä kaloreista pois, mut nyt jos en oksenna voisin vihdoin uskaltaa käydä hammaslääkärillä kysyy et mitä mun hampaille vois tehä. Aikasemmin en oo voinu, oon oksentanu nii usein. On mul silti aika luuseriolo. En uskalla oksentaa, mut läski uskallan olla.
Mul on nyt hypäri, mut äsken mulla oli psykologian eka tunti. Mun on pakko ottaa lisää psykan tuntei. Pakko, koska toi opettaja ja se aine on ihanin ikinä. Se on nuori, alle 30 ja se on laiha. Ja sillä on thigh gap. Psykologia on aineenaki kiinnostava ja vaikka mulla ei oo mitää hajua tulevaisuudestani, nii joku psykologiaan liittyvä olis ainut ala jolle voisin itteni kuvitella.
Nyt mä haluun vaan oppia, oppia laihduttamaan. Oppia olemaan kaunis.

No comments:
Post a Comment